Ennen työn aloittamista, kannattaa koko auto pestä huolellisesti liuotinpesuaineella. Kaikki pöly ja mahdolliset pinttyneet bitumi- ja rasvatahrat on saatava pois.

Tämä työvaihe helpottaa myöhemmin esimerkiksi auton suojaamista. Näät myös mahdolliset maalipinnan viat, lommot ja naarmut paremmin.

Pesun jälkeen on hyvä silmäillä mahdollista vaurioaluetta, tai alueita tarkemmin. Etsi lommot ja naarmut. Ne voi merkata esimerkiksi tussilla, jotta saat hyvän kokonaiskuvan tulevasta työmaasta.

Mikäli maalattavalla alueella, tai sen vierellä on helposti purettavia osia, tulee ne myös poistaa. ajovalot, vilkut ja peilit.

Esimerkiksi puskurit on paljon helpompi maalata irrallaan, joten ne kannattaa irroittaa, mikäli niissä on vikaa.

Mitä enemmän purkaa, sitä kestävämpi ja siistimpi maalauksesta tulee. Auto on näin myös helpompi suojata.

Puhdistamisen ja purkamisen jälkeen, voit aloittaa vaurioiden poiston.

Kaikki mahdollinen ruoste kannattaa poistaa ensimmäisenä. Mikäli pelti on syöpynyt niin pahasti, että siihen tulee reikiä, on suositeltavaa hitsata uutta peltiä tilalle.

Mikäli kittaat reikien yli, kosteus pääsee takakautta maalipinnan alle. Tämä voi aiheuttaa jo muutamassa viikossa uuteen maalaukseen ruostekuplaa.

Mikäli laiskuus iskee, tai hitsauslaitteita ei ole saatavilla, suosittelen vähintään metalli epoksia pahasti hapettuneisiin kohtiin. Samaisella aineella on hyvä vetää mahdollisten hitsaussaumojen päälle ensimmäinen kerros täytteeksi.

Seuraavaksi voit alkaa hiomaan vaurioalueita.

Korjattava alue kannattaa pitää mahdollisimman pienenä. Näin ei tuhlata kalliita tarvikkeita, tai tehdä tarpeetonta lisätyötä. Jos hiot esimerkiksi etuoven alareunaa, on hyvä suojata teipillä viereisten osien reunat (helma, lokasuoja).

Näin varmistat ettei käy vahinkoa, ja hiot vahingossa viereistä osaa. Omasta kokemuksesta pystyn kertomaan, että lipsahduksia sattuu. 🙂

Vaurioalueet maalirajat loivennetaan ensin 80p-180p hiomapaperilla. Hiottava alue viistetään tasaisesti, ettei jää teräviä rajoja kitin, vanhan maalipinnan ja/tai pellin välille.

Pidä mielessä että kaikkea maalia ei aina ole tarpeen hioa pois. Mikäli poistat muuten siistiltä maalipinnalta pieniä lommoja pois, riittää että kitattava alue (lommo) karhennetaan esimerkiksi 240p paperilla.

Hiontatöiden jälkeen, pinta putsataan huolellisest rasvanpesuaineella. Näin varmistetaan, ettei vaurioalueelle jää epäpuhtauksia, sekä kitti tarttuu niinkuin kuuluu.

Kittejä on paljon erilaisia, joten kannattaa hieman perehtyä aiheeseen. Yleisesti kuitenkin kannattaa valita jonkin polyesterikitti. Metalli tai lasikuitukitit ovat kuivuessaan paljon raskaampia hioa.

Kitattavan kohteen muodon mukaan valitaan sopiva kittilasta. Jos alue on suora, niin metallilasta on hyvä valinta. jos kitataan esimerkiksi lokasuojan kaarta, voi olla fiksua valita jokin joustavampi muovilasta.

Kitti sekoitetaan alustalla noin 2-3% kovettajaa. Sekoitus on tehtävä huolella. Kitin täytyy olla tasaväristä, ennenkuin sitä alkaa levittämään.

Kun olet saanut mössön sekoitettua, sinulla on noin 2-3 minuuttia aikaa levittää tuote vaurioalueelle. Yritä saada kittauksesta mahdollisimman tasainen. Kaikki ylimääräinen kitti kannattaa poistaa, jottei jää ylimääräistä hiottavaa.

Levityksen jälkeen, lämpötilasta ja kovettajan määrästä riippuen, kitti kuivaa noin 15-30 minuuttia.

Kitti hiotaan tasaiseksi ensin 80p-180p hiomapaperilla. Hiomapaperin karkeudella on paljon merkitystä tässäkin tapauksessa. Mitä karkeampaa paperia käytät, sitä helpommin ja nopeammin saat kittauksesta tasaisen. Kannattaa toisaalta muistaa, että kaikki hiomanaarmut on saatava pois ennen hiomaväriä. Jos kitattava alue on pieni, ei välttämättä kannata aloittaa 80p karkeudella. Kitti hiotaan vähintään 240p asti, jolloin pinnasta katoaa syvimmät hiomanaarmut.

Yli 100 hyppyjä paperin karheudessa kannattaa välttää. Muuten alueelle jää helposti hiomanaarmuja, jotka saattaa tulla kummittelemaan valmiille maalipinnalle. Tämä johtuu siitä, että ajan ja lämmön vaikutuksesta pohjamaali asettuu lopulliseen muotoonsa vasta jonkin ajan kuluttua. Sama ilmiö voi käydä myös, kitin kanssa. Mikäli kittiä levitetään reilusti (paksusti). Olisi sen hyvä antaa kuivaa esimerkiksi yön yli.

Hiomanaarmujen poistamiseksi voi käyttää myös kontrollijauhetta, tai spraytä. Tuotetta levitetään kitin, ja maalipinnan päälle.. Jauhe menee kolojen ja naarmujen pohjalle. Kun kaikki näkyvä jauhe on hiottu pois, voit levittää uuden kerroksen ja siirtyä hienompaan paperiin. Näin varmistat, että kaikki hiomanaarmut on saatu pois.

Kontrollijauhe voi helpottaa myös tasaiseksi hiontaa varsinkin isoilla alueilla, Näät helposti jos johonkin tarvitsee vielä lisätä kittiä.

Kontrollijauheen sijasta, voit käyttää myös esimerkiksi mustaa spraytä. Suihkuta ohut harso hiottavan alueen päälle. odota hetki kunnes spray on kuiva, ja ala hioa.

Kittiä levitetään normaalisti vähintään pari kerrosta. Silti lähemmällä tarkastelulla saattaa siitä löytyä vielä pieniä, neulamaisia reikiä, tai muita pikku virheitä. Nämä on hyvä täyttää ennen pohjamaalausta.

Kun tasoite, eli kitti on saatu hangattua mieleiseen muotoon, eikä virheitä enää löydy, on aika valmistautua pohjamaalaukseen. 

Ensimmäiseksi vaurioalueet kuitenkin pyyhitään ja puhdistetaan huolella. Ensin esimerkiksi paineilmalla varovasti puhalletaan pölyt pois. Muista tässäkin vaiheessa käyttää hengityssuojaimia. kittipöly on isoissa määrissä vahingollista hengitettynä!  Sitten alueet pyyhitään huolellisesti rasvanpoistoaineella.

Kun halutut alueet on saatu puhdistettua, suojataan osat, joihin ei haluta pohjamaalia. Tähän tarkoitettua hyvää suojauspaperia saa maaliliikkeistä ja verkkokaupoista. Mikäli muuta ei ole käytettävissä, voit käyttää esimerkiksi sanomalehtiä. Suojaa alue tarpeeksi isoksi. Jos maalaat pohjamaalin suoraan teippiin, jää siitä todella terävä raja. Rajaa on todella vaikea saada pois, ja saattaa tulla kummittelemaan valmiissa maalauksessa.

Häivytä pohjamali mielummin tasaisesti vaurioalueelle ja hieman siitä yli. 

Pohjamaaleja on saatavilla lukusia erilaisia ja merkkejäkin on varmasti satoja. Kannattaa kysyä maalimyyjiltä parasta vaihtoehtoa sinun tarpeisiisi. Jokatapauksessa suosittelen jotain kaksikomponenttistä pohjamaalia, eli semmoista maalia missä on kovete seassa. Näitä saa nykyään myös spray pulloissa, joten maaliruisku ja kalliit kompressorit eivät ole aivan välttämättömiä.

Ruiskuta maali valmistajan ohjeiden mukaisesti!

Kun pohjamaali on kuivanut, on aika ottaa taas hiomavehkeet käteen. Pohjamaalin hionta aloitetaan 320p-500p paperilla. Vähän riippuen myös siitä, kuinka tasaiseksi pohjamaali on saatu, ja miten isoja kittauksia on jouduttu tekemään. Jossain tapauksissa voi aloittaa myös karkeammalla paperilla. Karkeamman paperin etu on siinä, että sillä vaurioalueen saa helpommin suoraksi. Mitä hienommaksi hiomapaperi menee, sen vähemmän se suoristaa. Samalla paperilla myöskään kannata hioa koko autoa. Paperi menee hiljalleen tukkoon, ja sen kiteet pyöristyvät. 

Tässäkin työvaiheessa voi hiomanaarmujen pois saamiseksi käyttää apuna käyttää kontrollijauhetta.

Viimeinen hionta suoritetaan pintamaalista riippuen 500-800p. Mikäli maalaat paljon metallipigmenttejä sisältäviä maaleja kuten hopeaa, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ettei hiomanaarmuja jää jäljelle ennen maalausta. Näissä väreissä näkyy hiomanaarmut todella helposti.

Hiotut alueet pyyhitään jälleen rasvanpoistoaineella, jonka jälkeen voidaan aloittaa auton suojaaminen pintamaalausta varten. Mikäli maalaat tallissa, jossa on huono ilmanvaihto, kannattaa suojata koko auto, vaikka maalaisit vain esimerkiksi etuoven. Lakkapöly jää leijailemaan ilmaan, ja voit pahimmassa tapauksessa joutua kiillottelemaan lakkasumua loppuautosta. Kannattaa huolehtia myös, ettei suojaukset vuoda mistään, jotta vältyttäisiin ylimääräiseltä viimeistelytyöltä.

Autonmaalausta aloittaessa on ensin hyvä miettiä mitä maalia haluaa käyttää. Maaleja on lukemattomia eri vaihtoehtoja ja merkkejä. Nykyään automaalauksessa käytetään yleisimmin kuitenkin kahta eri vaihtoehtoa. Tallimaalarille varmasti helpoin ratkaisu on käyttää 2k akryylimaalia. 2K:lla tässä tapauksessa viitataan kaksikomponentti maaliin, johon tulee kovettaja erikseen. Tämä on siis suorakiiltomaali, jota ei tarvitse erikseen lakata. 

Mikäli auto on kuitenkin metallihohtomaalilla varustettu, vaihtoehdoiksi jää erikseen värimassa, joka myöhmmin lakataan 2k lakalla. Värimassoja on saatavilla joko liuotinpohjaisena tai vesipohjaisena. Nykyään maalaamot käyttävät lähes ainoastaan vesipohjaisia värimassoja. Tallimaalarille vesipohjainen maali saattaa kuitenkin olla huono vaihtoehto. Ongelmia voi syntyä jos maalaa kostealla kelillä, ja huonolla ilmanvaihdolla. Tällöin kuivamisajat ovat todella pitkiä.

Kun maali on saatu valittua ja kaikki alkaa olla valmista, kannattaa alue pyyhkiä vielä kertaalleen rasvanpoistoaineella. Mikäli maalaat tallissa, on hyvä idea laskea lattioille hieman vettä. Tämä sitoo irtopölyä maahan, jotta valmiiseen maalipintaan ei tulisi niin paljoa roskia.

Rasvapesun jälkeen pyyhi alue vielä pölyliinalla. Kyseessä on hieman tahmea rätti, joka sitoo maalattavalle pinnalle jääneet pölyt itseensä.

Maalaustekniikoita ja ohjeita en sen kummemmin ala erittelemään. Kannattaa kuitenkin katsoa maalivalmistajan ohjeet. Netistä ne löytyy helposti kirjoittamalla maalin merkin, mallin ja “Techsheet” hakusan. Niitä seuraamalla pärjää pitkälle. 

Kun maalaus on saatu valmiiksi, on aika tutkailla aikaansaannosta. Maalauksissa on lähes aina jotain virheitä, joten ei kannata säikähtää. Kaiken voi korjata. Mikäli pinta on jäänyt epätasaiseksi tai siinä on paljon roskia, usein ratkaisuna voi olla vesihionta ja kiillotus.

Tähänkin on ohjeita netti pullollaan, mutta yksinkertaisimmillaan operaatio menee seuraavasti.

Hio alue käsin, mieluiten tukea käyttäen 2000p paperilla. Hiotessa huomaat kuinka lakka tai akryylimaali muuttuu mataksi, jättäen kirkkaaksi matalalla olevat kohdat. Tämä johtuu ruiskun jättämästä ruiskujäljestä. Ideana on saada kaikki epätasaisuudet pois, eli kun pinta on kauttaaltaan matta, älä enää hio enempää. Lakka tai akryylimaali menee helposti puhki, jolloin korjaamiseen vaaditaan uusintamaalaus. Voit halutessasi aloittaa myös karkeammalla paperilla, mutta sama homma pätee nyt kuin aikaisemmissa hiontavaiheissa. Naarmut on saatava pois! Hio tämän jälkeen 2500p ja aina 3000p paperiin asti.

Kun pinta on saatu hiottua, kiilloitetaan oikeaa tahnaa ja hiomatyynyä käyttäen alue. Tahnasta, tyylistä ja hionnan tarkkuudesta riippuen voit joutua kiillottamaan useaan kertaan. Tahnoja on myös eri karkeuksia, joten ensimmäiset kiillotukset kannattaa suorittaa karkeammalla tahnalla.